Lastenkirjan kirjoittaminen: ikäryhmät, pituudet ja kuvitus

Usein oletetaan, että lastenkirja on helpompi kuin romaani: vähemmän sanoja, yksinkertaisempia lauseita. Jokainen, joka on yrittänyt, tietää paremmin. Kuvakirjassa jokaisen sanan on ansaittava paikkansa, ja lastenromaanin on pidettävä otteessaan lukijat, jotka sulkevat kirjan epäröimättä heti, kun se tylsistyttää. Lisäksi useimmilla lastenkirjoilla on kaksi yleisöä: lapset, jotka lukevat tai kuuntelevat niitä, ja aikuiset, jotka ostavat ne, lainaavat ne kirjastosta ja lukevat ne ääneen.

Ensimmäinen askel on siis selkeä päätös: minkä ikäisille kirjoitat? Valinta muovaa muodon, pituuden, sanaston ja kuvien roolin.

Ikäryhmät ja muodot

Luokat menevät päällekkäin, ja kustantamot vetävät rajat hieman eri kohtiin. Alla oleva yleiskatsaus kuvaa tavallista käytäntöä. Pituudet on annettu englanninkielisen kustannusalan tapaan sanoina; suomen pitkät sanat tarkoittavat, että sama tarina vie suomeksi yleensä vähemmän sanoja.

Nämä eivät ole sääntöjä, mutta ne näyttävät, miten kustannustoimittajat, kirjakauppiaat ja kirjastot ajattelevat. 3 000 sanan kuvakirjateksti tai 100 000 sanan esikoislastenromaani on ylämäessä, vaikka se olisi kuinka hyvin kirjoitettu. Vertailuun sopivia tuoreita kirjoja löydät kirjastosta, ja Tampereella toimiva Lastenkirjainstituutti ylläpitää laajaa lasten- ja nuortenkirjallisuuden kokoelmaa.

Kuvakirjat: jokainen sana on tärkeä

Kuvakirjat luetaan yleensä ääneen, joten tekstin on kuulostettava hyvältä: rytmi, toistot, joihin lapsi voi yhtyä, ja lauseet, joihin ääneen lukeva aikuinen ei kompastu. Lue jokainen versio ääneen, monta kertaa.

Yhtä tärkeää on se, minkä jätät pois. Mitä kuva näyttää, sitä tekstin ei tarvitse sanoa. Jos kuvassa näkyy punainen takki, lauseesi ei tarvitse sanaa ”punainen”. Vahvat kuvakirjatekstit jättävät tilaa kuvitukselle, ja joskus kuvat kertovat hieman eri tarinaa kuin sanat, mitä lapset rakastavat bongata.

Helppolukuiset kirjat ja lyhyet lastenromaanit

Helppolukuiset kirjat on tarkoitettu lapsille, jotka opettelevat lukemaan itse. Niissä on lyhyitä lauseita, tuttuja sanoja, isoa tekstiä ja vain muutama rivi sivulla. Suomessa aloittelevan lukijan kirjat käyttävät usein isoja kirjaimia tai tavutettua tekstiä, ja monella kustantamolla on omat helppolukuisten sarjansa tarkkoine vaatimuksineen. Jos haluat kirjoittaa sellaiseen, lue useita sarjan kirjoja ja etsi sen ohjeet.

Lyhyet lastenromaanit ovat seuraava askel: lyhyitä lukuja, yksinkertainen juoni ja usein toistuva henkilögalleria sarjan läpi. Molemmissa muodoissa haaste on sama: kerro tiukoissa rajoissa tarina, joka on aidosti hauska. Lapsi, joka tavaa jokaisen sanan, tarvitsee syyn jatkaa, oli se sitten kysymys, hauska tilanne tai henkilö, jota kannattaa kannustaa.

Lastenromaani: tempo ja kunnioitus

Lastenromaanit on suunnattu noin 8–12-vuotiaille lukijoille, ja englanniksi niitä kutsutaan nimellä middle grade. Useimmat romaanin kirjoittamisen periaatteet pätevät: selkeä konflikti, päähenkilö, jolla on tavoite, ja luvut, jotka vetävät lukijaa eteenpäin. Muutama konventio kannattaa tuntea:

• Päähenkilö on yleensä lukijakunnan vanhemmasta päästä. Lapset lukevat mielellään henkilöistä, joita voivat hieman ihailla.
• Lapset ratkaisevat ongelman. Jos aikuinen syöksyy lopussa paikalle ja korjaa kaiken, nuoret lukijat kokevat tulleensa huijatuiksi.
• Ei saarnaamista. Lapset huomaavat heti, kun tarina on olemassa vain välittääkseen viestin. Arvot voivat elää juonessa, eivät saarnoissa.
• Lyhyet luvut. Monissa lastenromaaneissa luvut ovat sen mittaisia, että ne voi lukea yhdellä iltasadun istumalla.

Kuvitus: kuka piirtää, kuka päättää?

Kuvakirjan kirjoittajan tärkein sääntö yllättää monet aloittelijat: kun tarjoat käsikirjoitusta kustantamolle, lähetät tavallisesti pelkän tekstin. Kustantamo valitsee yleensä kuvittajan itse, niin että tämä sopii sen julkaisuohjelmaan ja kirjan tyyliin. Omat luonnoksesi tai ystäväsi kuvat voivat jopa heikentää tarjousta. Poikkeus on kirjailija-kuvittaja, joka tarjoaa tekstin ja kuvat yhdessä, tyypillisesti nukkena, jossa on muutama valmis aukeama.

Missä kuvan on näytettävä jotain, minkä teksti tarkoituksella jättää sanomatta, voit lisätä lyhyitä kuvitusohjeita, usein sulkeisiin tai kursiivilla. Käytä niitä säästeliäästi, vain siellä, missä tarina ei muuten olisi ymmärrettävä.

Omakustanteessa tilaat kuvitukset itse. Sovi kirjallisesti, mitkä oikeudet saat, mihin painoksiin ja millä alueilla, ja miten kuvittajalle maksetaan; sopimukseen kannattaa hankkia asiantuntevaa neuvontaa. Mieti myös tuotantoa: täysväriset sisäsivut maksavat tarvepainatuksessa huomattavasti enemmän kuin mustavalkoiset, mikä vaikuttaa kirjan hintaan. Oppaamme pehmeäkantinen kirja: koko, sidonta ja painatus käy läpi vaihtoehdot.

Usein kysytyt kysymykset

Pitääkö minun kuvittaa kuvakirjani itse?

Ei. Kun tarjoat käsikirjoitusta kustantamolle, lähetät tavallisesti pelkän tekstin, ja kustantamo valitsee kuvittajan. Vain ammattimaiset kirjailija-kuvittajat tarjoavat tekstin ja kuvat yhdessä. Omakustanteessa palkkaat kuvittajan.

Pitääkö kuvakirjan riimitellä?

Ei. Riimitellyt tekstit voivat olla ihania, mutta vain, kun riimit ja mitta ovat moitteettomat. Väkinäinen riimi tekee enemmän haittaa kuin hyötyä, ja moni kustannustoimittaja suhtautuu riimiteltyihin tarjouksiin varauksella. Monet rakastetut kuvakirjat on kirjoitettu proosana.

Mistä tiedän, sopiiko tekstini ikäryhmälle?

Lue laajasti saman ikäryhmän tuoreita kirjoja ja vertaa lauseiden pituutta, sanastoa ja kokonaispituutta. Lue tekstisi ääneen kohdeikäisille lapsille ja katso, missä he käyvät levottomiksi tai kysyvät.